Michaeleen Doucleff, Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja : alkuperäiskansojen kasvatusoppeja

Miksi lastenkasvatus on nykyään niin vaativaa? Miten perhe-elämästä tuli niin kuormittavaa? Vanhempien uupumus, lasten ja nuorten pahoinvointi… Voisiko koko hulabaloon hoitaa jotenkin simppelimmin?

 

Michaeleen Doucleff on tutustunut alkuperäiskansojen perhe-elämään ja kasvatustapoihin eri puolilla maailmaa. Kirjassa vieraillaan Tansaniassa hadzabe-heimon luona, asutaan maya-perheen vieraana ja vietetään aikaa arktisen alueen inuiittien parissa.  Kirjoittajalla on myös oma lehmä ojassa: hän on hyvin vaativan ja temperamenttisen 3-vuotiaan Rosyn äiti. Myös Rosy matkustaa äidin mukana tutustumaan eri kulttuureihin. Paikalliset kasvatusmenetelmät joutuvatkin Rosyn kanssa heti testiin – hämmästyttävän hyvin tuloksin!

 

Lastenkasvatuksessa on tietysti kulttuurieroja, mutta monet alkuperäiskansat tuntuvat oivaltaneen keskeisen seikan: ihmislapsessa on sisäänrakennettu halu auttaa läheisiään ja tehdä asioita yhdessä. Tätä piirrettä kasvatuksessa hyödynnetään suorastaan ovelasti. Lapset otetaan mukaan yhteiseen työntekoon, aluksi vain katselemaan. Heti kun lapsi on riittävän iso, hän saa auttaa oman tasonsa mukaan. Lapsia ei ohjailla eikä kontrolloida tiukasti, vaan annetaan omalle oivallukselle tilaa. Vanhemmat, sisarukset ja kylänväki seurailevat sopivan välimatkan päästä, ja puuttuvat vain suoranaisiin vaaran paikkoihin. Lapsilta ei odotetakaan taitojen nopeaa kehittymistä, tärkeintä on olla mukana yhteisissä töissä. Lapset kokevat kotitöiden harjoittelun  leikkinä. Tietysti pikkulasten siivousapu aiheuttaa todennäköisesti lähinnä lisää sotkua, joten vanhemmiltakin vaaditaan aikaa ja kärsivällisyyttä! Mutta kun harjoittelu alkaa varhain, lapset ottavat vastuuta yhteisistä askareista jo varsin nuorina.

 

Ehkäpä avainsana onkin kannatteleva lähiyhteisö, joka monelta lapsiperheeltä modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa puuttuu. Porukalla kasvatuskin luonnistuu helpommin, olemmehan laumaeläimiä.