Tunturien yöpuolta, Samuli Paulaharju
Tunturien yöpuolta on kuvitettu tarinakokoelma, joka pohjautuu pohjoisimman Lapin asukkailta kerättyyn kansanperinteeseen. Tarinoiden moottorina toimivat yliluonnolliset ilmiöt. Voisipa näitä luonnehtia myös kummitusjutuiksi tai kauhutarinoiksi. Tutuksi tulevat metsien maahiset, kirkkomaiden rauhattomat henget ja voimallisia kirouksia langettavat noidat. Paikallisena erikoisuutena Ruijan merimiehiä vainoavat kummajaiset, meriraukat. Lapin taika on väkevää!
Teos ilmestyi alunperin 1934. Kyseessä on Samuli Paulaharjun (1875-1944) ainoa fiktiivinen teos. Paulaharju keräsi suomalaista kansanperinnettä koko 1900-luvun alkupuolen ajan. Matkat hän kulki pääosin jalkapatikassa.
Tämä laitos on syntynyt useiden kuvittajien yhteistyönä. Kirjastossa teos löytyy sarjakuvahyllystä, mutta kuvituksessa on käytetty monenlaisia tyylejä. Kuvituksen vuoksi tekstisisältöä on jouduttu tiivistämään, mikä on tavallaan harmi, sillä Paulaharju käyttää mestarillisesti pohjoisen vanhahtavaa murretta. Kielen muinainen sävy luo osaltaan aavemaista tunnelmaa. Paulaharjun ilmaisuvoimainen kielenkäyttö on jollain tavalla hypnoottista, siihen jää helposti koukkuun. Modernille lukijalle tällainen kuvitettu teos saattaa kuitenkin olla helpompi johdatus kansanperinteen maailmaan, jos murreilmaisu tuntuu vaikeasti lähestyttävältä. Teoksen lopussa on lukijan avuksi sanasto ja pientä kansatieteellistä lisäinfoa.
Elämä ankarassa pohjoisessa on aina veitsen terällä. Luontoa hallitsevat yliluonnolliset olennot koettelevat ihmistä ja voivat hetkessä ottaa pois kaiken, minkä ovat antaneetkin. Kristillisyys ja pakanalliset perinteet sekoittuvat saumattomasti pohjoisessa sielunmaisemassa – vai liekö kristillisyys vain pintasilausta? ”Vanhat Lapin jumalat piilevät vieläkin erämaiden kätköissä ja seisovat ikivanhoilla sijoillaan tunturien kalliopohjalla.”