Maria Turtschaninoff, Suomaa
Suomaa on episodiromaani, mikä on mukavaa vaihtelua. Episodiromaani muodostaa yhtenäisen kertomuksen, vaikka se koostuu erillisistä tarinoista. Tässä tapauksessa kerrotaan pohjanmaalaisen suvun ja talon tarinaa 1600-luvulta 2000-luvulle. Ajat ja kertojat ja näkökulmat vaihtelevat, ikään kuin pitkältä aikajanalta valaistaisiin vain tiettyjä hetkiä. Lukija saa kutoa tarinaa kasaan hahmottamalla kuka nyt puhuu ja missä suhteessa hän on edellä kerrottuihin. Koin tämän pelkästään hauskana ja virkistävänä, en vaikeana.
Suoran kerronnan lisäksi kirjailija on käyttänyt romaanissa muitakin kerronnan muotoja. On ainakin kirjeitä, päiväkirjamerkintöjä ja säeromaanin tekniikkaa.
Yhtä päähenkilöä ei voi kirjasta nimetä. Sen sijaan esiin nousee ihmisen ja luonnon suhde sekä sen muuttuminen. Luonnon kuvaus on viehättävää, niin suolla kuin metsässä. Vaikka ei tuntisi mainittuja suokasveja, maisema piirtyy lukijan silmiin. Usvat, virvatulet ja tuoksut ovat eläviä.
Viime vuosituhannella luontoon liittyi paljon myyttisyyttä, ja se kulkee yllättävän pitkään sukupolvien mukana. Kirjassa on maagisuutta, johon nykyihmisen pitää vain heittäytyä mukaan nauttiakseen kirjasta.