Hellä Neuvonen-Seppänen, Evakkojen perilliset : keitä me olemme, minne me kuulumme
Kirjoittaja on itsekin evakkojen lapsi ja on kokenut usein itsensä erilaiseksi kuin muut. Hän lähti tutkimaan sodan jälkeen syntyneitä evakkojen lapsia, väitteli aiheesta tohtoriksi ja on kirjoittanut tuloksista tämän kirjan. Kirjaa ei tarvitse arastella korkealentoisesta tieteellisyydestä, sillä haastateltujen äänet ja ajatukset kuuluvat kirjassa puhekielisinä ja autenttisina.
Tutkimus on tehty haastattelemalla muutamia sodan jälkeen syntyneitä evakkojen jälkeläisiä. Nämä ihmiset kulkevat etunimillään läpi kirjan, kun puhutaan eri teemoista ja he tulevat pikkuhiljaa lukijalle tutuiksi. Kirjoittaja on käyttänyt tutkimusmenetelmää, jossa myös hänen omat havaintonsa ja kokemuksensa tulevat esille.
Neuvonen-Seppänen tutki, miten karjalaisuus ja siirtokarjalaisuus näkyvät evakkojen lapsissa ja miten evakkous siirtyy sukupolvelta toiselle. Osa jälkipolvesta on kokenut juurettomuutta ja levottomuutta. Siinä missä yhdessä perheessä karjalaisia tapoja ja murretta on pidetty yllä, toisessa ne on haudattu. Keskeinen on kirjoittajan havainto, että koska siirtokarjalaiset sopeutuivat yleensä ottaen hyvin valtaväestöön, samalla valitettavasti katosi myös jonkin verran karjalaista kulttuuriperintöä ja elämäntapaa.