Juha Itkonen ja Kjell Westö, 7+7 levottoman ajan kirjeitä
7+7:ää voisi kuvailla lyhyesti kirjeenvaihtokirjaksi. Teos koostuu kahden kirjailijan toisilleen kirjoittamista neljästätoista kirjeestä. Kirjeissään Itkonen ja Westö pohtivat elämäntilannettaan, kirjailijan ammattia, kirjoittamista, miehenä olemista ja muita kirjoittajien elämässä pinnalla olevia asioita.
Kirjan tekstit ovat miellyttävän sujuvaa tajunnanvirtaa, kuten kirjeiden kirjoittaminen parhaimmillaan on. Itkonen ja Westö ovat hyvin toisiaan täydentävä pari ja kaksikon kunnioittavaa, mutta myös rohkeasti haastavaa sanailua on ilo lukea. Itkonen on usein korrektimpi eri näkökulmia ymmärtävä nuoremman sukupolven ajattelija. Westö taas pamauttaa kokemuksen tuomalla varmuudella mielipiteensä varmasti ja suoraan pöytään, mutta on kuitenkin keskustelun edetessä tarvittaessa myös valmis kyseenalaistamaan näkemyksiään.
Kun kirjeenvaihto syvenee, varovaisemmista kirjallisuuskeskusteluista päästään koko ajan syvemmälle miesten ajatuksiin ja kirjan lopussa ollaan jo ihmisyyden perimmäisten kysymysten parissa. Nuorempana miehenä kirjaa lukiessa tuntuu usein kuin kuuntelisi sivusta kahden kokeneemman ja elämää nähneen miehen syvällistä keskustelua ja oppisi kuunnellessa paljon elämän ristiriitojen käsittelystä ja ihmisyydestä. Kirja onkin erittäin suositeltavaa lukemista kaikille henkilökohtaisista ja pohdiskelevista kirjoista pitäville.
Jos 7+7:n kirjeenvaihtoformaatti ja kirjailijoiden ajatustenvaihto nappaa mukaansa, kannattaa tutustua myös Antti Röngän ja Petri Tammisen kirjaan Silloin tällöin onnellinen, jossa isä ja poika pohtivat suhdettaan ja kirjoittamista samoin hyvin henkilökohtaisesti.
Teoksesta on myös kirjaston e-kirjakokoelmassa uudempi versio 8+8, jossa on alkuperäisten neljäntoista kirjeen lisäksi yksi koronatalvea käsittelevä lisäkirje molemmilta kirjailijoilta.