Ingeborg Arvola, Jäämeren laulu
Tämä norjalainen historiallinen romaani vie Lappiin ja Pohjois-Norjaan 1800-luvun puolivälissä. Päähenkilö Priita-Kaisa Seipäjärvi on parantaja ja muutenkin yhteisössään poikkeuksellinen yksilö, eikä mairittelevassa mielessä. Hän lähtee aviottomine poikineen pitkälle matkalle kohti Jäämeren rannalla olevaa Pykeijaa, ja kohti uutta alkua elämälleen siellä.
Matka ei ole helppo eikä nopea. Semmoinen mutka matkan varrella sattuu kohdalle, että Priita-Kaisa rakastuu tulisesti Askan Mikkoon, eikä tunne ja himo hellitä. Rakkaus on molemminpuolista, ja muuttaa Priita-Kaisan suunnitelmia.
Romaanissa on kaunista pohjoisen karun luonnon kuvausta sekä selviytymistä luonnon armoilla. Henkilöitä romaanissa vilahtelee runsaasti, mutta heihin ei ole tarkoitus syventyä, vaan ne kuvastavat suhteiden merkitystä harvaanasutun Lapin karuissa oloissa.
Päähenkilö Priita-Kaisa Seipäjärvi on ollut historiallinen henkilö, ja on kirjailijan sukuun kuuluva esiäiti. Hänen maineensa on kantanut Pohjois-Norjassa vuosikymmenien ajan ja hänestä löytyy tietoa muun muassa Samuli Paulaharjun teoksesta Ruijan suomalaisia. Suomensukuiset kveenit ovat olleet Norjassa hieman huonosti tunnettu vähemmistö, ja Jäämeren laulu nosti heidät yleiseen tietoisuuteen.
Romaani aloittaa Ruijan rannalla -sarjan, ja siihen on ilmestynyt jatko-osa Villien tuulten ranta. Jäämeren laulu on voittanut monta palkintoa, muun muassa Norjan tärkeimmän kaunokirjallisuuden palkinnon Bragen. Se vastaa suomalaista Finlandia-palkintoa.