Luutnantti Ströbelin istumajärjestys, Roope Lipasti
Roope Lipasti vie lukijan Turkuun vuoteen 1631. Eletään kevättä ja ajankohdan mukaisesti Turkuun saapuu laivoja Euroopasta. Yhdestä laivasta astelee ulos luutnantti Ströbel, kaikkensa kuninkaalle ja kolmikymmenvuotiselle sodalle antanut mies. Heti satamassa luutnantti värvää apulaisekseen 11-vuotiaan Påvalin. Poika on orpo, mutta hänellä on asumus, johon luutnanttikin muuttaa. Luutnantilta Påval saa ohjausta, oppia ja tukea. Luutnantti pujahtaa sujuvasti Turun parempien ihmisten joukkoon. Hän keksii, että tuomiokirkkoon on rakennettava penkit ja tietenkin järjestys, kuka istuu missäkin kohtaa penkkejä. Tämä saa kaupunkilaisiin eloa. Onhan selvää, että itselle on saatava istumapaikka mahdollisimman edestä, lähellä alttariahan on lähempänä Jumalaa. On huvittavaa lukea, miten kaupunkilaiset kilpailevat paremmuudestaan ja paikasta kirkossa. Sen verran asiat ovat muuttuneet, että nykyisin ei kilpailla penkkipaikoista kirkossa, mutta somessa rakennetaan kylläkin edustavaa kuvaa itsestä.
Luutnantti Ströbelin istumajärjestys on veijarimaisesti kirjoitettu, jonka vastapainona on kuvaus tuon aikaisesta jyrkkäarvoisesta ja sodantäyteisestä elämästä.