Missä milloinkin, Jhumpa Lahiri
Jhumpa Lahiri, Intiasta Yhdysvaltoihin muuttaneiden vanhempien lapsi, on aiemmissa romaaneissaan käsitellyt paljon siirtolaisuutta ja sen mukanaan tuomaa juurettomuutta ja kulttuurieroja.
Pulizer-palkittu Lahiri asuu tällä hetkellä Italiassa ja Missä milloinkin on hänen ensimmäinen italian kielellä kirjoittama romaani. Sen päähenkilö on nimettömäksi jäävä keski-ikäinen nainen, jonka elämää seurataan niin ikään nimettömäksi jäävässä italialaiskaupungissa. Romaani koostuu lyhyistä pilkahduksista naisen elämään hyvin arkisissa paikoissa, työpaikalla, kahvilassa, kadulla, kotona yms. Nainen on tarkkailija ja havainnoija, jonkinlainen syrjästäkatsoja. Lyhyet episodit kertovat näennäisen arkipäiväisistä kohtaamisista. Näistä kohtaamisista tulee kuitenkin merkityksellisiä, sillä ne herättävät päähenkilön usein tajuamaan oman elämänsä kipukohtia ja pysähtyneisyyttä.
Ajattelen että nainen on myös oman elämänsä syrjästäkatsoja, ulkopuolinen, joka yrittää löytää yhteyden muihin ihmisiin, siinä usein onnistumatta. Hän on kyvytön käsittelemään tunteitaan, eikä ehkä myöskään ymmärrä kovin hyvin muita ihmisiä, varsinkaan itselleen läheisiä.
Kirjan keskeisiä teemoja on yksinäisyys ja ehkäpä juuri tunne yksinäisyydestä muiden ihmisten keskellä. Halusta löytää elämän merkityksellisyyttä silloin kun kaikki on näennäisesti hyvin.
Lahiri kirjoittaa tarkkanäköistä havainnointia meistä ihmisistä ja ihmisten välisistä kohtaamisista, mutta liekö syynä italian kielellä kirjoittaminen, ettei teksti saa aivan sellaista syvyyttä ja koskettavuutta kuin hänen teoksensa yleensä kuten upea novellikokoelma Tämä siunattu koti, tai romaani Kaima. Tästä huolimatta tähän teokseen kannattaa ehdottomasti tutustua!