Maritta Lintunen, Sata auringonkiertoa
Sata auringonkiertoa kertoo kolmen sukupolven tarinan muuttamisesta ja kotiseudun jättämisestä. Ensimmäisenä kodin ovat jättäneet isovanhemmat Taila ja Jegor, jotka tulivat sotaevakkoina Laatokan rannoilta Pohjois-Karjalaan. Heidän poikansa perheineen lähti 1970-luvulla vaaramaisemista etsimään parempaa elämää Göteborgista autotehtaalta.
Lintunen kirjoittaa lähtemisestä, sopeutumisesta ja sopeutumattomuudesta. Teini-ikäisenä Ruotsiin viety Leena solahtaa ruotsalaiseen elämään, mutta juuri täysi-ikäinen veljensä Seppo muuttaa yhden vuoden jälkeen takaisin kotikonnuille ja elää tyytyväisenä siellä. Kolmatta sukupolvea edustaa Leenan Ruotsissa syntynyt ja kasvanut tytär Monika, joka toimittajana ryhtyy tekemään laajaa juttua muuttajista ja haluaa kirjoittaa sen oman sukunsa tarinan kautta.
Lintunen kuvaa koskettavasti sitä, miltä nuoresta Leenasta tuntui asua 70-luvulla susirajan takana, kun harva se ilta uutisissa puhutaan oman kotiseudun, kehitysalueen ongelmista, vaatteet on ostettava kylän ainokaisesta liikkeestä ja kotona opittu murrekin nolottaa.
Lintusen ilmaisussa on monta kaunista helmeä. Vai mitä sanotte seuraavasta virkkeestä: Aika pysähtyi pirtin kynnykselle, silitti hetken päälakeani, kunnes vaihtoi hahmonsa taas vuosien ja kuukausien liplattavaksi aallokoksi?
Kaiken kaikkiaan Sata vuodenkiertoa on täyteläinen kertomus omista juurista ja maastamuutosta, sekä osa suomalaisten historiaa. Romaanissa häivähtää myös Suomeen muualta tulleiden näkökulma ja asema. Siinä kuuluu Hassisen Koneen musiikki, sekä yläkarjalainen murre.