Luiz Ruffato, Päättyy myöhäinen kesä
Päättyy myöhäinen kesä kertoo kuudesta päivästä Oséias Nunesin elämässä brasilialaisessa Cataguasesin pikkukaupungissa. Vakavasti sairas kuusikymppinen Oséias palaa kotikaupunkiinsa kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Hän kuljeskelee päämäärättömästi kaupungilla ja tapaa perheenjäseniään ja ihmisiä entisestä elämästään.
Oseiaksen siskon vain 15-vuotiaana tekemä itsemurha varjostaa yrityksiä luoda jälleen toimivat suhteet toisiin sisaruksiin, joista kukin elää omassa kuplassaan.
Teksti on tajunnanvirtaa, jossa kaikki mahdollinen rinnastuu keskenään: Oseiaksen kipeät tunteet, menneisyyden traumaattiset tapahtumat, ympäröivän urbaanin vilskeen banaalitkin yksityiskohdat.
Elämän irrallisuus ja keskeneräisyys on koskettavaa. Oséias ei missään vaiheessa kerro perheenjäsenilleen olevansa kuolemansairas. Hän ei tunnu koskaan saavan siihen sopivaa tilaisuutta. Yhteyttä ei vain löydy kaiken arkisen hyörinän ja vilskeen keskellä.
Suomalaisesta vinkkelistä kirja on myös kiehtova kurkistus tämän hetken brasilialaiseen arkipäivään. Elämänmeno on brasilialaisessa pikkukaupungissa ainakin pintapuolisesti vilkkaampaa kuin Pohjolassa, ja juttua tuntuu kaikilla piisaavan. Mutta mitään syvempää tunnetason yhteyttä ihmisten välille ei hevin löydy. Kaupunkiympäristön eloisuus tuntuu korostavan päähenkilön yksinäisyyttä ja erillisyyttä.
Romaani on surumielinen ja erikoisella tavalla tunnelmallinen. Vaikka tematiikka saattaa kuulostaa synkältä, päällimmäiseksi jää elämän rosoisuuden ja ristiriitaisuuden hyväksyminen. Tällaista elämä on.