Piranesi, Susanna Clarke
“Ihmismieli on labyrinteistä mutkikkain.” Piranesi on hypnoottinen ja älykäs fantasiaromaani, joka palkitsee lukijansa moninkertaisesti.
“Piranesi asuu Talossa, jossa on lukematon määrä huoneita ja käytäviä, joita reunustavat tuhannet patsaat. Vuorovesi yltää portaisiin asti, pilvet liikkuvat yläkerran saleissa. Mutta Piranesia ei pelota: hän tuntee veden liikkeet ja reitit huoneiden välillä. Tiistaisin ja perjantaisin Piranesi näkee ystävänsä, mutta muuten hän on yksin. Kun liidulla piirrettyjä viestejä alkaa ilmestyä lattioihin, Piranesi varmistuu siitä, että Talossa liikkuu myös joku tai jokin muu. Mutta kuka, ja mitä hän haluaa?”
Romaani on mystinen, omintakeinen, tunnelmallinen. Talossa liikkuvan päähenkilön seuraaminen on romaanin kantava teema, joka kuulostaa äkkiseltään ehkä yksinkertaiselta. Lukeminen kuitenkin tuntuu kuin kulkisi omassa alitajunnassaan tai unessa; tilat, niiden kerrostumat ja jatkumot, käytävät ja huoneet ovat toisaalta tuttuja ja ihan loogisia ja toisaalta niissä on jotain vinksallaan. “Fantasia” ei jotenkin kata tarpeeksi tai herätä ihan oikeita mielikuvia, mutta mikään muukaan ei riitä kuvailemaan tätä todellakin mystistä teosta.
Clarke kirjoittaa tärkeimmät sanoista isolla Alkukirjaimella, joka rytmittää osaltaan kerrontaa omintakeisesti. Romaanin nimen ja nimihenkilön takana on viittaus italialaiseen 1700-luvulla eläneeseen Giovanni Battista Piranesiin, joka kuvasi grafiikan kaiverruksissaan usein unenomaisia arkkitehtonisia kokonaisuuksia, kuten keksimiään vankilakomplekseja, joiden varjoisat holvit ja jättimäiset portaikot koettelevat geometriallaan mahdottoman rajoja.
Alkuperäisteoksella Women’s Prize for Fiction -palkinto 2021 sekä Hugo- ja Nebula-palkintoehdokkuudet. Suomennos sai Helsingin Science Fiction Seuran myöntämän Tähtifantasia-palkinnon vuonna 2022.