Tuomo Jäntti, Verso
Tässä tiivistyvät yhdessä kirjassa dystopia-, katastrofi-, scifi-, ja jännitysromaanien piirteet. Jäntti on luonut maailman, jossa flora ja fauna ovat kadonneet; maa on kuivaa aavikkoa kaupunkien ympärillä, vihreä luonto on täysin kuollut ja sen myötä eläimet hävinneet sukupuuttoon. Ihmiset ovat alkaneet sairastua merkillisesti, jolloin versottuneet alkavat kasvaa heinää, ruohoa ja lehtiä, kunnes ihmisyys katoaa lopulta kokonaan. Verso herättää paniikkia ja lisää pelkoa kasvattaa uhkaava Gowiwa, joka tuhoaa kaupunkeja tieltään.
Päähenkilö Alis Ismantik lähetetään Kolkamoon tutkimaan versottuneiden pakkohoitolaitoksen toimintaa, mutta pian hänelle alkaa valjeta, että kyse ei tainnutkaan olla pelkistä taloudellisista epäselvyyksistä. Mitä Kolkamossa on tapahtunut? Mistä Verso ja Gowiwa ovat tulleet? Voisiko kyseessä olla luonnon oma vastaisku ihmisen toimia vastaan, vai kenties biologinen ase? Kirja herättää paljon kysymyksiä, joihin vastauksia saadaan hiljalleen takaumien myötä.
Verso-sairauden etenemistä ihmiskehossa kuvataan suorastaan piinaavan yksityiskohtaisesti ja kirjassa on kasvavan kauhun tunnelmaa. Tarinaa kerrotaan monessa kerroksessa ja useamman henkilön näkökulmasta, joten lukeminen vaatii hieman keskittymistä. Tämä sopii niille, jotka eivät halua päästää itseään helpolla.