Tuija Välipakka, Saari josta olen poissa
Tuija Välipakan kuudes runokokoelma on tiivis teos. Se käsittelee isän menetystä ja isältä perinnöksi jäänyttä saarimökkiä. Monessa runossa nämä aiheet kietoutuvat kauniisti yhteen. Samoin luonto ja sää sekoittuvat näihin teemoihin vertauskuvallisesti.
Runoista voi lukea voimakasta kaipuuta ja rakkautta isää kohtaan, samoin kuin isän laittamaa mökkiä kohtaan. Välipakan runot eivät ole vaikeimmasta päästä. Riittää, kun voi vain nauttia hänen luomastaan kuvasta ja tunnelmasta. Kaunis on esimerkiksi ajatus, että rakas kesäpaikka on mielessä kaupungissakin, ja näinhän se monella on.
Välipakan teos voi tänä päivänä koskettaa laajaa lukijakuntaa: moni haluaa pitää sukulaisen rakentaman talon tai mökin itsellään. Usein paikkaan liittyy omia muistoja kenties vuosikymmenien ajalta. Vaikka perintöjä myös myydään, monella voi jyskyttää takaraivossa, että läheiselle ja itselle tärkeää paikkaa ei voi laittaa kaupan.