Pahinta oli kylmyys: Paavo Yli-Vakkurin vuodet sotavankina Neuvostoliitossa, Ariela Säkkinen
Professori Paavo Yli-Vakkuri joutui sotavangiksi jatkosodassa ja vietti yli kolme vuotta vankeudessa Neuvostoliitossa. Vankeusaikana hän todisti toinen toistaan epäinhimillisempiä ihmiskohtaloita sietämättömissä olosuhteissa. Ariela Säkkisen Yli-Vakkurin muistiinpanojen pohjalta kirjoittama kirja ”Pahinta oli kylmyys” kuvaa pääosin Yli-Vakkurin kärsimystä vankileireillä, mutta nostaa esille myös muiden sotavankien tarinoita, joita he eivät päässeet koskaan itse kertomaan.
Leireillä vankeja piinasivat jopa 50 asteen pakkaset, surkea ravinto, sairaudet ja vanginvartijoiden mielipuolinen väkivalta. Kirja kuvaa elävästi ja välillä tuskallisen tarkasti sotavankien kärsimyksiä ja järjetöntä psykologista painetta, jota he joutuivat sietämään.
Teos on tärkeä täydentävä näkökulma jatkosodasta kirjoitettuun kirjallisuuteen, jossa sotavankeudesta on usein vaiettu. Sodan jälkeen sotavankeihin kohdistui voimakas häpeä ja epäilys, joka sai useimmat pitämään vankeusajan omana tietonaan. Yli-Vakkurin muistelot monipuolistavat kuvaa sota-ajasta ja osaltaan puhdistavat sotavankien perusteetta huonoa mainetta. Sotavangeiksi kun ei yleensä jouduttu kotiseuduilta tai takalinjoilta, vaan etulinjan kovimmista paikoista.