Minna Canth, Hanna
Minna Canthin päivän aikoihin tuli luettua hänen psykologinen romaaninsa Hanna. Tarkoitus oli tutustua Canthin muuhun tuotantoon kuin tunnetuimpiin yhteiskunnallisen realismin teoksiin. Eikä 138 vuotta vanhan kirjan lukeminen ollenkaan hullumpi kokemus ollut.
Päinvastoin. Jos ei perheenpää isä enää päätäkään tyttärensä naimisiinmenosta tai koulutuksesta, niin paljon on yhteistä tähän aikaan. Hanna on teini-ikäinen hyvän perheen tytär. Hän on hiljainen luonnoltaan, eikä luovi seurapiireissä luontevasti. Hän kokee ensirakkautensa, mutta koska on hämillään siitä, kuinka nuorten miesten kanssa käyttäydytään, ja omien tunteiden ilmaisu on vaikeaa, suhde raukeaa. Samoin illanvietto ainoana nuorena henkilönä itsevarmojen aikuisten seurassa aiheuttaa ahdistusta.
Canth on kuvannut nuoren naisen kasvun epävarmuutta niin, että samoja asioita tunnistaa tänäkin päivänä, ja Hannan tunteet sekä loppuratkaisu voivat olla tuttuja monelle. Romaani on sujuvaa luettavaa, eli ei kannata pelätä, ettäkö vanhahtava kielenkäyttö haittaisi lukukokemusta, sillä siitä ei teosta voi tänäkään päivänä moittia.