Viinamäen mies, Jack London
Tässä muistelmateoksessa Jack London (1876-1916) kertaa elämäänsä alkoholisuhteensa kautta. Ensimmäisen humalansa hän koki jo viisivuotiaana. Kirja on ilmestynyt 1913, kolme vuotta ennen kirjailijan kuolemaa vain 40-vuotiaana.
Kirja on viiltävä alkoholistin sielunelämän läpivalaisu. London muistaa mainita joka käänteessä, että hän ei ole mikään tyypillinen alkoholisti – tai itse asiassa ei alkoholisti lainkaan. Hän vain sattuu ryyppäämään rankasti. Alkoholin avulla elämän nautinnoista saa vielä enemmän irti. Kostean elämäntavan ainoa varjopuoli on se, että tavallinen elämä muuttuu pikkuhiljaa ilottomaksi. Alkoholistin maailmankatsomus saa inhorealistisia sävyjä.
Köyhistä oloista ponnistaneen Londonin elämä oli klassinen ryysyistä rikkauksiin -tarina. Hän oli aikansa menestynein amerikkalainen kirjailija. Rikastumisen myötä hän pystyi toteuttamaan huimapäisiä seikkailuja ja matkustamaan ympäri maailmaa. Täysillä eläminen ei kuitenkaan poistanut sisäisen tyhjyyden kokemusta. London ei päässyt ikinä sopuun ihmiselämän pienuuden ja turhuuden kanssa. Juuri tämä eksistentiaalinen ahdistus ajoi hänet viinan pariin.
Elämisen tuska välittyy kirjasta rehellisesti ja suoraan. Äärimmäinen tunnustuksellisuus onkin sen parasta antia. Päälle liimatulta tuntuu sen sijaan moralistinen alkoholipoliittinen paatos, jota on ripoteltu varsinkin kirjan loppupuolelle.