Reetta Hänninen, Kapinaa ja kiusantekoa: Venäjän sortokoneiston vastustus Suomessa
Tässä on kansantajuinen ja selkeä teos siitä, millaisia tavoitteita Venäjällä oli sortokausilla, ja miten suomalaiset niitä vastustivat. Sortovuosiksi sanotaan ajanjaksoja 1899-1906 ja 1908-1917, jolloin Suomen suuriruhtinaskunta kuului Venäjän keisarikuntaan, ja emämaa yritti venäläistää reunamaitaan.
Kirjoittaja Reetta Hänninen on historiantutkija, joka innostui aiheesta löydettyään Fazerin karamellikääreitä, joissa oli kiellettyjä markka-arvoisten postimerkkien kuvia. Tämä on esimerkki mielenilmauksesta aikana, jolloin suomalaiset postimerkit olivat kiellettyjä, ja olisi pitänyt käyttää Venäjän ruplamerkkejä.
Hänninen taustoittaa hyvin hallinnollista tilannetta Venäjällä sekä yhteiskunnallisia tunnelmia Suomessa. Hän kertoo suomalaisten vastarinnasta monin elävin esimerkein. Vastarinta vaihteli suomalaisten virkamiesten tottelemattomuudesta ja kielletyn vastarinta-aineiston jakelusta pieniin jokamiehen toteutettavissa olleisiin arkisiin tekoihin: Helsingissä moni jäätelöä katukärryistä myynyt kauppias oli kotoisin Venäjältä, ja asukkaita kehotettiin lopettamaan venäläisiltä ostaminen.
Sortokauden Venäjän logiikan ymmärtäminen auttaa ymmärtämään myös tämän päivän tapahtumia. Maa yrittää pitää yllä suurvalta-asemaansa ja haikailee suuren ja mahtavan Neuvostoliiton perään.