Tuomas Vimma, Helsinki 12
Päähenkilö on sikamainen mainosalalla työskentelevä/juopotteleva mies, jonka tärkeimmät arvot ovat alkoholi, kokaiini ja merkkitavarat – mitä kalliimmat, sen paremmat. Taustalla vaikuttaa 1990-luvun Helsinki.
Kirja suututti. Puolivälissä todellakin heitin kirjan pois, mutta niin paljon se kaiveli mieltä, että jatkoin nöyrästi loppuun. Se kannatti. Ärsyttävät henkilöt eivät herätä sympatiaa. Varsinkaan, kun he vain porskuttavat eteenpäin ilman vastoinkäymisiä. Mutta jotenkin tämä vimmainen ote pitää kiinni tapahtumien edetessä.
Hillitön sekoilu ja kuteminen materialismimönjässä vaihtuukin trillerimäiseksi jännitysnäytelmäksi, jossa huomaa tulleensa huijatuksi. Ironia luksuselämää kohden onkin ihan yhtä paljon läsnä kuin Punavuoren kaupunginosa.