Juha Hurme, Niemi
Kaunokirjallisuuden Finlandialla palkittu (2017) Niemi herättää ensi alkuun ihmettelyä: onko tämä tietokirja vai romaani? Kun lukeminen etenee, mieleen tulee lähinnä 440-sivuinen poleeminen essee, jossa kirjailija esittää Suomen historiasta valitsemiaan seikkoja, kronologisessa järjestyksessä.
Toisinaan Hurme laajentaa katsantokantaa ja tarjoilee lukijalle eurooppalaisten suurten ajattelijoiden näkemyksiä – mitkä joskus tuntuvat irrallisilta – mutta sen sijaan useat oman kulttuuriperintömme runot ja laulut istuvat mukavasti teokseen. Toisaalta, kuten kirjoittaja osoittaa, kulttuurimme ei ole syntynyt tyhjästä vaan vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa.
Hurmeen kieli on monin paikoin kansanomaista, jossa vilahtavat slangi, kirosanat ja nyt muodissa olevat ilmaisut. Tyyli on suorasukaista ja kärjistettyä. Vastaavina puhujina mieleen tulevat monin paikoin Andy McCoy ja Remu Aaltonen.
Mutta juuri Hurmeen kielenkäyttö ja asenne saavat lukijan jatkamaan, ja ne tarjoavat monta hauskaa hetkeä. Ja lukeminen jatkuu, vaikkei kaikesta kirjailijan kanssa olisi samaa mieltä. Tuskin tulisikaan luettua puhdasta tietokirjaa, joka alkaa maailmankaikkeuden synnystä ja päättyy Haminan rauhaan 1809.
Pitänee tarttua jatko-osaan nimeltä Suomi.