Viikko on pitkä aika, Francesca Hornak
Romaanissa Viikko on pitkä aika syvennytään nelihenkisen englantilaisperheen suhdepalapeliin joulusta uuteenvuoteen. Eläkeikää lähestyvien vanhempien lisäksi perheeseen kuuluu kaksi kolmekymppistä tytärtä. Birchin perhe viettää joulun karanteenissa, sillä Afrikassa lääkärinä toimiva tytär on altistunut vaaralliselle ja helposti tarttuvalle virustaudille (kyse ei ole koronasta, sillä kirja on ilmestynyt 2017). Neljän seinän sisällä pitkästä aikaa yhdessä oleminen ei ole helppoa. Kaikilla perheenjäsenillä on salaisuuksia, joiden paljastuminen toimii juonen moottorina.
Lapsuudenkodissa aikuiset taantuvat helposti tuttuihin rooleihin, jotka piilottavat sen kiusallisen tosiasian, että ne kaikkein lähimmät ihmiset eivät ehkä tunnekaan toisiaan kovin hyvin. Joulun ajan jatkuva syöminen ja juominen tuntuu olevan myös keino säädellä tunteita ja läheisyyttä.
Romaani on peribrittiläinen hyvin kirjoitettu, viihdyttävä lukuromaani. Kertojanäkökulmaa vaihdellaan, niin että jokainen perheenjäsen on vuorollaan äänessä. Lukija pääsee siis jyvälle perheenjäsenten piilottelemista salaisuuksista ennen kuin ne vahingossa vyöryvät yhteisen joulunvieton keskelle.
Kirja ei ole mikään siirappinen perheonnen ylistys, muttei toisaalta pureudu psykologisesti järin syvälle ihmissuhteisiin. Henkilökuvaus muistuttaa hieman perinteisen brittidekkarin tyypiteltyjä hahmoja. Omalla tavallaan kyseessä onkin jonkinlainen perhesuhteiden arvoitustarina, jossa loppuratkaisu sitoo kaikki langanpäät. Kepeää lomalukemista siis!